Paluu kisahommiin

Kaiken muun tekemisen ohessa kisatouhut alkoivat jälleen tuntua hyvältä ajatukselta.

, 5.2.2016


Teen helmikuun loppupuolella paluun ratin taakse Sortavalassa, RE Autoclubin ajattamalla Mitsubishi Pajerolla. Rallin reitti kulkee aivan Suomen ja Venäjän rajalla ja käsittää vain kolme erikoiskoetta. Siellä kun ajaa mutkan pitkäksi, niin on takaisin Suomessa.

Tiet Venäjän maastoralleissa ovat aika nopeita. Kyllä siellä rytkyäkin löytyy. Ja pimeeseenhän kisassa lasketaan, ihan tiekirjan mukaan. Homma on vähän sama kuin Dakarissa. Ohjeina on vain "waypointeja", joiden mukaan suunnistamme. Onneksi vaihtoehtoja ei ole niin kovin paljoa. Talvella varsinkin se on sitä, että samaa ränniä mennään.

Autoni on vanhoja Dakar-versioita 2000-luvun alkupuolelta. Tehoa on noin 350 hevosvoimaa ja painoa liki parituhatta kiloa. Moottori on 3,5-litrainen V6. Imuilmankuristin tosin syö hieman tehoja.

Huonoja muistoja sarjasta on neljän vuoden takaa, kun selkäni rikkoontui eräässä osakilpailussa lähellä Volgogradia. Silloin ajettiin sellaista heinäaroa, jossa oli upottavaa hiekkaa alla. Se oli kuin rannalla olisi ajanut.

Yhdessä kohtaa dyynit alkoivat ja jälkiä meni pariinkin suuntaan. Kartturini pyysi minua ottamaan suuntaa hieman enemmän vasempaan. Sitten näin kilpailunjohtajan seisovan dyynin päällä. Kun katsoin eteenpäin, näin sellaisen vanhan tiepohjan menevän edessä poikittain. Tie oli metrin alempana, ja siihen vastapattiin osuin keula edellä. Saman tien myös auton perä löi suoraan alas. Vauhtia oli 60-70 km/h.

Ainut, mikä siinä täräyksessä jousti, oli oma selkärankani. Tunsin heti, että nyt sattui. Meitä seurannut helikopteri tuli alas ja lennätti minut erikoiskokeen maaliin. Vaikka tiesin, etten olisi saanut, nousin autosta varovasti ulos. Sattui niin perhanasti, eikä jalat sitten enää kantaneetkaan. Jouduin nojaamaan autoon ja odottamaan apua.

Sitten matka jatkui valtavalla Antonov-kopterilla sairaalaan Astrahaniin. Se kopteri oli varmasti sellainen neljä huonetta ja keittiö -kokoinen sairaalakopteri. Maahan päästyämme minut vielä siirrettiin vanhalla pakettiautolla sairaalaan, joka oli todella siisti. Sieltä löytyi kaikki uudet laitteet.
 
Kyytiin lähtee tällä kertaa nuori, latvialainen kartturi. Huvikseen olen kisaan lähdössä, vaikka tosin, kun kypärän vetää päähänsä, niin aina on koetettu mennä. Nautiskelu on silti tavoitteena. "Jäsentenvälisiä" siellä olisi luvassa ainakin Ampujan Jounin kanssa, mutta yritän, etten lähtisi sellaiseen mukaan.

Ehdimme myös valmistautua Sunisen Teemun kanssa ensi viikon Ruotsin MM-ralliin testaamalla Fabia R5:lläni Keuruun maisemissa.

Testistä jäi hyvä fiilis. Iskareita ei saatu ihan niin hyväksi, kuin ne voisi saada. Ne pitäisi vielä simmata erikseen. Olin Teemun kyydissä, ja vauhti tuntuu jo nousseen edelliskerrasta. Myös auton käsittely on aiempaa parempaa.

Kaikkiaan Teemu tahkosi kahdessa päivässä 300 kilometriä, mikä on oikein hyvä valmistautuminen Ruotsin ralliin. Tuollaisella ajolla, jota Teemu testeissä päästeli, ollaan varmasti hyvällä sijoituksella myös Ruotsissa. Kaikki näyttää hyvältä.

Auto meinasi testin aluksi palaa, kun ilmauksen yhteydessä oli jäänyt ilmeisesti tilkka bensaa johonkin koloon. Sieltä se pääsi sitten kuumalle turbolle ja liekit leimahtivat. Kaikki johtosarjat ja imukotelo menivät uusiksi. Siinä paloi 7000 euroa, mutta onneksi ei koko auto.


Talviterveisin,

TG

Lyhyt esittely

Olen toisen sukupolven ralliautoilija. Vuonna 1975 synnyin moottoriurheiluperheeseen ja kasvoin pihapiirissä, joka oli ympäröity kilpa-ajoneuvoilla. Isäni autourheiluharrastus alkoi vuonna 1970 ja sen myötä vauhti on tullut ikään kuin perintönä.

Ammattilaisuran jälkeen Toni toimii mm. ajokouluttajana ja mentoroi uusia rallilupauksia sekä toimii Jari-Matti Latvalan etuautokuljettajana.

Ota yhteyttä Toniin >

Facebook

Tutustu Facebook-sivuuni tästä >

Youtube

Tutustu videoihin tästä >

Instagram

Seuraa @t.garde

Flickr

Löydät paljon rallikuvia Flickr-tililtäni >


© 2018 | Toni Gardemeister